Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala ei silti ole vain ihmisen näköinen. Välillä Jumala on leijona, karitsa tai palava pensas. Tai jotain ihan muuta.
Jumala loi maailman ja koko luomakunta ilmentää Jumalan pyhyyttä. On totuttu ajattelemaan ihmisen hallitsevan luomakuntaa. Mutta ei tämä miltään hyvältä hallinnolta vaikuta? Ihminenhän vain kuluttaa sitä. Käyttää hyväkseen, sortaa ja hyödyntää. Ikäänkuin olisimme unohtaneet, että olemme tekemisissä pyhän kanssa. Jokainen kivi, kasvi, eläin, sieni. Kaikki Jumalan luomia ja Hänelle rakkaita. Me ihmiset olemme nopeita etsimään omaa mielihyvää, rikkautta, pelastusta. Olemmeko jakaneet mitään paljostamme luomakuntamme kanssa? Mitä me olemme tekemässä?
Ekofeminismissä puhutaan luonnon ja lajien tasa-arvosta. Helsingissä vieraili viime kuussa Montana State -yliopiston Billingsin yksikön filosofian ja uskonnon professuuria hoitava Lisa Kemmerer. Hän puhui Animalian vieraana käsityksistään ekofeminismistä. Siitä, miten sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ympäristöön ja eläinoikeuksiin liittyvät kamppailut kuuluvat yhteen.
Lisa Kemmererin mukaan ihmisillä tulisi olla yhteinen tavoite. Tavoitteena olisi, että kaikki voisivat toimia yhtä vapaasti yhteiskunnassa, kuin ne ryhmät, jotka ovat tällä hetkellä etuoikeutettuja. Tämä ei tarkoittaisi vain eri sukupuoli-, seksuaali- ja etnisiä vähemmistöjä, vaan myös kaikkia lajeja.
Kuulostaa fantastiselta tavoitteelta. Ja samalla täysin absurdilta. Tulee sellainen voimaton olo, joka syntyy mahdottoman tehtävän edessä. Mistä ihmeestä voisi edes lähteä liikkeelle? Kun ihan "perus tasa-arvon kannattajalla" on paljon tekemistä jo siinä, että saa äänensä kuuluviin jo olemassa olevien lakien noudattamisen puolesta.
Tavoitteita on hyvä olla kahta lajia. Numero yksi on mitä kutsun ultimate-tavoitteeksi. Sellaiseksi, joka olisi täydellinen olotila. Paratiisi, jossa Jumalan läsnäolo tuntuu ja näkyy. Kemmererin tavoite kuuluu sinne. Siellä, paratiisissa, kaikki lajit ja lajien edustajat ovat tasa-arvoisia. Sitten on lyhyempikestoisia tavoitteita, vaikkapa tälle keväälle.
Lyhyemmäksi tavoitteeksi voisi olla aiheeseen liittyen vaikka nämä:
1) Otan selvää lajien välisestä sorrosta. Googletan, käytän kirjastoa, kyselen kavereilta, osallistun Animalian tai Oikeutta Eläimille -järjestön toimintaan.
2) Edistän jollakin konkreettisella tavalla lajien välisen sorron loppumista. Tämä voi olla vaikkapa kasvisruokapäivä kerran viikossa, tai sitten esimerkiksi päätös ostaa vain eettisesti pyydettyä kalaa. Mikä sopisi sinulle?
3) Kun olen muodostanut asiasta oman mielipiteeni, jaan siitä muille. En hyökkää lajitoverieni kimppuun, vaan rauhallisesti ja ilman syyttelyä tuon esille lajien väliseen sortoon liittyviä ajatuksia.
Lisa Kemmerer sanoi, että jokainen vegaani on feministi. Voisiko myös olla, että jokainen feministi miettii omaa etuoikeutettua asemaansa lajien välisessä sorrossa? Että lopetettaisiin se, tai ainakin otettaisiin askeleita siihen päin. Että ainakin meidän unelmissa olisi paratiisi, jossa ketään ei sorreta. Ihmistä tai eläintä.
Tuuli Aitolehti
Kirjoittaja on Paavalin seurakunnan pappi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti